sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Käsityöihmisyys

En ole koskaan pitänyt itseäni "käsityöihmisenä". Totta puhuen sekin kyllä riippuu siitä, miten tuo sana määritellään. Minulle tulee käsitöistä ensimmäisenä mieleen neulominen, jota äitini on aina harrastanut - minun ei ole koskaan tarvinnut ostaa villasukkia, neuleitakin vain muutamia sen jälkeen kun muutin omilleni. Seuraavaksi virkkaaminen ja ompeleminen, sitten kutominen. Tietysti laveimmillaan käsityö-termi kattaa kaiken käsillä tekemisen ja kyse on vain minun mielikuvistani. Kuitenkin.

Yläasteen käsityötunnit eivät koskaan olleet suosikkejani, sillä olin liian hidas ja usein vähän lepsu. Periaatteessa pidin aineesta, mutten koskaan kokenut olevani siinä tarpeeksi hyvä -- lahjakas. Ompelin aika suoraan, mutten osannut tehdä sukkien kantapäätä ja isoäidin neliöitä virkkasin sen verran että sain pienen koristetyynyn aikaan. Neuloin kyllä vielä kotona muutaman joululahjan, ainakin kaulahuivin, tumput ja sukat (äiti auttoi kantapään kanssa). Olen kyllä aina arvostanut tällaisiakin kädentaitoja, mutta taidot/ kärsivällisyys ei kai ole koskaan riittänyt.

Pari päivää sitten kuitenkin kaivoin esille ohutta lankaa ja paksut puikot. Päätin tehdä itselleni samanlaisen huivin kuin joskus yläasteella, kun tuota samaa lankaa vielä oli kaapin perällä. Muistan pitäneeni huivista vaikkei se ollutkaan maailman siistein tekele, ja muistelisin käyttäneeni sen loppuun vaikka aloin kait niillä main jo pikkuhiljaa pukeutua enemmän mustaan.

Olen tällä hetkellä käymässä vanhemmillani, ja olenkin istunut neuletyön kanssa pihanurmikolla, kiveen nojaillen. Perin kummallista käytöstä minulta!



Siitä ei muuten ole tietoa mitä lankaa tuo oikeastaan on. Äidinäiti on saanut sen joskus tuttavaltaan, joka oli Finlaysonilla töissä. Äiti epäilee, että se saattaisi olla trasselilankaa, kun ei ole moiseen muuten törmännyt. Kivan huivin siitä joka tapauksessa saa, vaikka vain ainaoikein neulomalla. :)

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kirjanmerkit

Innostuin taannoin tekemään myös helppoja kirjanmerkkejä siinä määrin, etten edes tiedä mitä niillä kaikilla tekisin! Tarvitaan vain ohutta pahvia/paksua paperia, nauhaa ja mahdollisia koristekuvia.

Ensimmäiset:

Asioilla on kaksi puolta:

Nämäkin ovat kaksipuoleisia:

Kuusi viimeistä:

Pieniä näperryksiä

Tästä se lähti liikkeelle tällä kertaa. Askartelu ja muu vastaava oli jäänyt vähemmälle uusien opintojen (ja rahapulan) takia, mutta jouduttuani kuukaudeksi sairaslomalle piti opetella ottamaan rauhallisemmin. Opettelen vieläkin, mutta totesin että käsillä tekeminen voisi auttaa siinä. Pysähtymistä, keskittymistä, itsensä toteuttamista.

Ensimmäiseksi päätin tehdä pari perhosta, kun löysin jostain kaapin perältä askartelukerhosta vuosia sitten saamani perhos-paketin. Puisia vartaloita, muovisia siipiä, pieniä maalipurkkeja, helmiä ja nauhoja. Kas näin:



Samoista "perhosaineksista" ja muista laatikoista löytyneistä jutuista näpersin magneetteja (ruusu-, kissa- ja tähti-aiheiset vanhempaa tuotantoa).

Teinpä myös rintakoruja sekä korurasian.



(Korurasian lokerot tehty parista tulitikkurasiasta. Totesin myös omistavani enemmän kaulakoruja kuin muistin, niille olisi tarkoitus tehdä myöhemmin oma teline. Ai niin ja pahoittelen kuvan laatua - mm. nämä kuvat on otettu vain kännykkäkameralla, osa sentään pokkarilla kun sain sellaisen lainaa.)

Helmiaskartelua ajattelin myös taas alkaa harrastaa enemmän, se oli joskus aiemmin rentouttavaa puuhaa. Pientä muistelua siitä korvisten muodossa, sekä kokeilut kynsilakkamarmoroinnista. Ainakin nappeja sai ihan hyvin marmoroitua muutaman yrityksen jälkeen, idean löysin tästä YouTube-videosta.


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Alkuräjähdys

Miksi tee-se-itse-blogin otsikko on partasuti?

Täytyy sanoa, että blogin nimen keksiminen oli rankkaa hommaa, joka meinasi loppujen lopuksi saada meikäläisen repimään hiuksia päästään. Alunperin ajattelin jotain enemmän askarteluhenkistä, mutta kaikki sopivalta kuulostavat olivat jo varattuja, tai ainakin joku samantapainen löytyi. Seuraavaksi mieleeni tuli suokasveja, joista pidän, ja muita vastaavia - kaikki niin hyviä nimiä, että ne oli jo varattu. Paras oli ehkä tikankontti; nätti kasvi, tikat ovat kivoja ja konttiin voi säilöä tavaroita, tai tässä tapauksessa diy-ideoita. Kas kummaa kun sekin nimi oli varattu - ja blogissa yksi ainoa lauseen mittainen päivitys syyskuulta 2008! :D

Sitten juolahti mieleeni partasutikasvi, jonka oikeaa nimeä en edes vanhemmalta ja viisaammalta kysymättä muistanut. Huopaohdake! Sehän sopii myös askartelumielessä, vaikken uskokaan huopaa tulevani käyttämään, hah. Partasuti on todella mahtava kasvi, joka oli lapsuuteni leikeissä mukana.

Uuden blogin kunniaksi kävin kuvaamassa tuota mainiota kasvia.

Kimalainenkin pysähtyi aterioimaan.